maanantai 22. elokuuta 2011

40+1

Niin se vaan aika vierähtää ja synnytys lähenee. Parasta puuhaa ikinä! Tämä kolmas kerta jää tosiaan mitä suurimmalla todennäköisyydellä viimeiseksi joten siitä on otettava kaikki ilo irti. Toivon suuresti että kaikki sujuisi mahdollisimman hyvin. Sen verran onnekas olen, että kaksi aiempaa kertaa on pikkujuttuja lukuunottamatta olleet erittäin hyviä kokemuksia.

Vielä viikko sitten olin sitä mieltä että tämä menee varmaan aika samalla kaavalla kuin tyttären synnytys viimeksi. Yksi varoitussupistus edellisenä iltana ja aamulla herätessä alkoi säännölliset supistukset. Synnytys kesti kaikkiaan 16,5 tuntia ja jostain syystä se ei ollut yhtään liikaa.
Nyt on ollut niitä harkka supistuksia ihan samaan tyyliin jo viikolta 10 asti ja meno niiden kanssa yltynyt vaan loppua kohden mutta mukaan on tullut satunnaisia supistuksia pienen jomottelun kanssa. Sitä ei viimeksi ollut. Se sai miettimään asiaa ihan uudelta kantilta ja olenkin jo vähän sitä mieltä, että kyllä tämä nopeammin etenee käynnistyessään. Kunhan ei vaan liian nopeasti!
Matkaa sairaalalle on n. 60 km ja lapsetkin pitäisi saada hoitoon tai hoitaja tänne meille kotiin ennen sitä. Enkä haluaisi että koko synnytys hujahtaa ohi silmien, vaan haluaisin pysyä kaikkien eri vaiheiden mukana ja tunnustella oloa.
Painaa asioita mieleen.
Muistella niitä sitten tulevaisuudessa.

Ensi viikolla viimeistään.

Ei kommentteja: