torstai 23. kesäkuuta 2011

Valinnan vaikeus

Parasta kauppapäivissä on kun illalla ei osaa päättää mitä suuhunsa laittaa kun kaapit on ääriään myöten täynnä. Nälkäkin on ihan toisenlainen. Pohjaton. Vaikeinta on hillitä itsensä niiden ostosten kohdalla jotka on suunniteltu käytettäväksi johonkin tiettyyn. Joskus käykin niin että joutuu tekemään lisäysreissun kun sormet on jo saanut otteen "kielletyistä".

Taidanpa mennä availemaan kaappeja ja miettimään mitä kaikkea vois maistella, nam.

keskiviikko 22. kesäkuuta 2011

Lepoa tai sitten ei

Kolkytyks ja vähän päälle on jo kasassa. Viikonloppuna tuli kehotus lepäillä. Ihan tosissaan lepäillä. Niin että makaa vaakatasossa jossain vaikka korvatulppien kanssa. Ei konttailua lasten perässä eikä mun tyylille sopivaa "mä tosta ihan vähän pyyhkäisen" tekemistä. Ne kun yleensä myöskin leviää seuraavaan kohteeseen ja siitä seuraavaan ja seuraavaan. Sainkin levätä. Lapset lähti mummolaan ja seuraavina päivinä viettivät aikaa isin kanssa kun minä yritin makailla. On se auttanutkin. Ei ole ihan samaan tapaan kivistellyt ja olenpahan oppinut jotain uutta. Ihan tosissaan kannattaa vähän makailla jos koko aamupäivän on tohottanut. Ei oo sitte seuraavana aamunakaan paikat niin kipeinä.

Muuten kaikki onkin tämän kantamisen kauden suhteen ihan kivasti. Siellä se vielä toistaiseksi istuu masussa  ja täytyy toivoa että pian kääntyis taas syöksyasentoon. Tuntuu nimittäin näin päin just niin kamalalta nuo liikkumiset kuin vaan voi. Toisin päin on miellyttävämpää.

Alkaa viikot käydä vähiin ja mä en vieläkään tunne saavani otettua koko iloa tästä irti. Tämä kun mitä suurimmalla todennäköisyydellä on se viimeinen kerta tätä puuhaa. Jotenkin pitäis nyt osata keskittyä vaan tähän. Pahoin pelkään että kun sairaalasta kotiudun sen ihanan pienen kanssa tuntuu siltä että jäi vähän vaiheeseen koko masuaika.

perjantai 10. kesäkuuta 2011

Nurkat natisee

Mulle on kehkeytynyt tässä vuosien mittaan tapa haalia tavaraa nurkkiin ajatuksella "tätä voi tarvita".
Mulle muiden roskat tosiaan on aarteita ja yleensä jos joku tarjoaa jotain en kovasti edes mieti onko käyttöä vaan otan vastaan ja mietin sitten jälkikäteen. Eniten kammoksun ajatusta että joku heittää käyttökelpoista tavaraa suoraan roskiin eikä jaksa kierrättää, tavalla tai toisella.
Minä riennän ilomielin pelastamaan!

Aika ajoin nuo tursuavat nurkat, varastot ja hyllyt kuitenkin kaipaavat tyhjennystä ja kuinka hyvältä se tuntuukaan! Jostain syystä siitä tulee hurjan hyvä olo. Ikään kuin koko muukin elämä siistiytyisi ja selkenisi siinä samalla. Jopa ihan tavallinen roskien vieminen saa tämän satunnaisesti aikaan.

lauantai 4. kesäkuuta 2011

perjantai 3. kesäkuuta 2011

Ihan ensimmäinen

Sain pitkän odotuksen jälkeen projektin alulle.
Vuosia on ollut joka sormelle suunnitelmaa korjailla, maalailla, tuunailla tai muuten vaan iskeä kätensä johonkin hommaan ja nyt olen päässyt alkuun.
Voi olla että kohta on joka paikassa vähän uutta maalia.
Vähän uutta kangasta.
Vähän uutta järjestystä.
Näinköhän muu perhe pysyy perässä?

Ensimmäinen maalauskokeiluni on aloitettu ja saatu valmiiksi.
Tästä lähdettiin liikkeelle


Ja lopputulos on ensikertalaisen näkökulmasta hyvä!
Siitä kuva kunhan pääsee kuvaamaan.

Voi mitä terapiaa ja hyvää oloa saankaan tästä puuhailusta!
Jotenkin se rauhoittaa ja saa aikaan suurta tyydytystä.
Onko syynä se että vihdoin saa jotain roikkuvia asioita pois listalta vai kenties se pakollinen rauhallisuus jota täytyy löytyä kun sivelee maalia tai odottaa maalin kuivumista?
Mikä onkaan, niin hyvää se tekee. En malta odottaa että saan ompelukoneen jostain käsiini ja pääsen ompelemaan ihan mitä vaan kaikista niistä kankaista jotka tuolla odottaa.

Ainoa huono puoli tässä tekemisen vimmassa on se etten juuri koskaan tiedä mitä tekisin. On vaan se tarve tehdä ja toteuttaa.