Eräässä blogissa vieraillessani, tuli mieleen taas jälleen kerran, kuinka helposti aikuinen ihminen ajelehtii läpi elämän niin hurjassa kiireessä, että ohi menee ihania asioita tosta noin vaan.
Just niitä asioita, joista tämän elämän pitäisi koostua. Sen sijaan, että käydään töissä ja tehdään rahaa, että saadaan sitä elämän sisältöä vaikka kaupoista ja matkailusta.
Aika kotiäitinä on saanut mut tykkäämään maailmasta lapsen silmin niin paljon, että jo valmiiksi ärsyttää se tavalliseen aikuisten maailmaan lähteminen. Kun kiireellä mennään töihin-tarhaan-kouluun ja kotiinpäin tultaessa kiireellä ruokaa-kauppaa-harrasteita. Missähän välissä sitä sitten ehtii enää TUTKIA maailmaa ja miettiä noita juttuja? Missä välissä ehtii enää maistella noita ihania uusia asioita joita eteen tulee? Menee koko touhu hotkimiseksi :)
Toivon totisesti, että osaan hypätä hetkeen, nauttia pienistä jutuista ja keskittyä olennaiseen lasten tyylillä ja aikuisen kokemuksella.
Täytyy pureskella ja maistella. Ihan kaikkea. Kohdata haasteet mielenkiinnolla. Ei niin että ne tuntuu hankalalta jo etukäteen.
Kuinka moni meistä oppisi polkemaan pyörällä aikuisen asenteella?
