Jotain inhottavaa piti tapahtua että jotain hyvää olisi edessä päin. Vihdoinkin.
Pitkään on junnattu paikoillaan ikävien asioiden keskellä ja nyt jostain kumman syystä ajatukset ja tavat pikku hiljaa alkaa löytää halutun suunnan johon ei voimat ja taidot ole riittäneet. Niin sitä ihminen kasvaa jokaisesta kolhusta. Aina vähän vahvemmaksi. Aina vähän viisaammaksi.
Liikaa on vielä raivattavaa ja nyt sitä vahvaa minää täytyy kaivella ihan kaksin käsin, kiskoa ja työntää eteenpäin ja esiin.
Ikävällä tavalla ihanaa. Välillä ollaan ihan suruissaan ja välillä taas tosi jännästi onnellisia. Ei onnea tästä hetkestä vaan onnea siitä mitä uskon ja toivon edessä päin olevan.
Kuva google kuvahaun kautta
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti