Kolkytyks ja vähän päälle on jo kasassa. Viikonloppuna tuli kehotus lepäillä. Ihan tosissaan lepäillä. Niin että makaa vaakatasossa jossain vaikka korvatulppien kanssa. Ei konttailua lasten perässä eikä mun tyylille sopivaa "mä tosta ihan vähän pyyhkäisen" tekemistä. Ne kun yleensä myöskin leviää seuraavaan kohteeseen ja siitä seuraavaan ja seuraavaan. Sainkin levätä. Lapset lähti mummolaan ja seuraavina päivinä viettivät aikaa isin kanssa kun minä yritin makailla. On se auttanutkin. Ei ole ihan samaan tapaan kivistellyt ja olenpahan oppinut jotain uutta. Ihan tosissaan kannattaa vähän makailla jos koko aamupäivän on tohottanut. Ei oo sitte seuraavana aamunakaan paikat niin kipeinä.
Muuten kaikki onkin tämän kantamisen kauden suhteen ihan kivasti. Siellä se vielä toistaiseksi istuu masussa ja täytyy toivoa että pian kääntyis taas syöksyasentoon. Tuntuu nimittäin näin päin just niin kamalalta nuo liikkumiset kuin vaan voi. Toisin päin on miellyttävämpää.
Alkaa viikot käydä vähiin ja mä en vieläkään tunne saavani otettua koko iloa tästä irti. Tämä kun mitä suurimmalla todennäköisyydellä on se viimeinen kerta tätä puuhaa. Jotenkin pitäis nyt osata keskittyä vaan tähän. Pahoin pelkään että kun sairaalasta kotiudun sen ihanan pienen kanssa tuntuu siltä että jäi vähän vaiheeseen koko masuaika.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti